Kas, siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi kunnioittanut teitä kuulumisillani. Toisaalta, tuskinpa teitä kiinnostaakaan tietää, että mitä se vanha hopeinen on puuhannut viimeisten viikkojen aikana. No, ikävä tuottaa pettymys, kerron teille silti. En mitään. Noin, oletteko tyytyväisiä? Hyvä on, hyvä on. Tavallaan kai tuo oli valhe. Olen minä jotain tehnyt aina silloin tällöin, mutta en oikeastaan mitään mainittavaa.

Tiesittekö muuten, että lohikäärmeetkin itkevät? Löytyy meiltä kyynelkanavat, emme vain itke niin usein kuin esimerkiksi jotkut teistä ihmisistä. Kas kun vaarana on, että meidän liekkimme sammuu. Siinä on toki muitakin vaaroja, mutta niistä en tahdo puhua, enkä oikein tuosta liekin sammumisestakaan. Tulin vain maininneeksi sen tässä sattumalta.

Mutta se siitä sitten.

Ai niin. Oikeastaan voisin kertoa teille hieman lohikäärmeiden elämästä, jos teitä nyt sattuu kiinnostamaan. Jotkut teistä ovat varmasti tutustuneet kirjaan "Lohikäärmeet" ja muuhun vastaavaan kirjallisuuteen. On jotenkin... Huvittavaa lueskella mitä te olette meistä kirjoitelleet. Kun sain ensimmäisen kerran kyseisen teoksen käsiini, järkytyin. Minusta (tai minun rodustani) ei ollut minkäänlaista mainintaa koko kirjassa. Kyllähän siellä oli maininta jäälohikäärmeistä muttei ainuttakaan sanaa hopeisista. Raivostuttavaa, sanon minä. Mutta niin. Minä taas eksyin raiteilta, pyydän anteeksi. Takaisin asiaan.

Tästä eteenpäin aion kertoa teille ainakin kerran viikkoon omasta rodustani käyttäen lähinnä itseäni malliesimerkkinä (tämä sen takia, että olen tiettävästi lajini viimeinen). Koetetaan hieman valaista asioita. Muistakaa, etteivät nämä sitten tule missään tärkeysjärjestyksessä.

1. Luola

Luolat ovat "koti". Vietämme yleensä vain pienen osan ajastamme siellä. Tai toisaalta, suhteellisen paljon kuitenkin. Luolissa meillä on oma tärkeysjärjestys ja siksi ne näyttävät muiden silmiin erittäin epäsiisteiltä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tiedämme tarkalleen missä mikäkin on jos meidän tarvitsee löytää se.

Kirjat totta kai vievät ison osan luolan tilasta, kuten myös aarteemme. Olemme persoja kullalle ja hopealle (hopea menee enimmäkseen sen kauniin värin takia, kulta on tylsää). Yleensä aarteetkin (aivan kuten kirjat) lojuvat siellä täällä, mutta yleisimmät nakkaamme vain isoon kasaan johon nurkkaan. Kaikkein tärkeimmät esineet laitamme talteen, erilleen muista ja yleensä erittäin näkyvälle paikalle. Käytämme myös tuota röykkiötä sänkynämme, sillä siinä on yllättävän mukava nukkua vaikkei siltä näytäkään.

Toki meillä on sitten kaikkea krääsääkin luolissamme. Olemme hamstraajia ja keräilijöitä, jos näemme jotain erityistä mitä me haluamme, me sen hankimme aikanaan. Yleensä kauneus vaikuttaa asiaan, mutta myös erilaisuus vaikuttaa aika paljon siihen, että mitä me hommmaamme. Se on erittäin hauskaa ja toimii tavallaan myös harrastuksena. Tästä lisää joku toinen kerta.