Mainitsin tuossa muuttojupakassa kirjat. Nyt sitten puhutaan niistä.

Kirjat ovat yksi niistä harvoista keksinnöistänne, joista todella on jotain hyötyä. Painettu sana on aina painettu sana ja sillä on painoarvoa. Kirjaimellisesti. Hei, minähän keksin vitsin.

Ette varmaankaan ylläty, kun sanon pitäväni fantasiakirjallisuudesta? On huvittavaa lukea, että millaisiksi kuvittelette meidät lohikäärmeet ja muut "satuolennot". Niin monenlaista tietoa, osa niistä on toki tottakin, mutta suurin osa on vain puuta heinää. Tosin niin on monen muunkin otuksen kuvausten laita, mutta siihen minä en takerru sen kummemmin. Sanontaan näin, että te ette tahdo tutustua kääpiöihin.

Luen toki paljon muutakin kirjallisuutta erittäin mielelläni. Kokoelmani ei ole niin kattava kuin haluaisin (on hankala metsästää vanhoja ja unohduksisa olevia kirjoja, mutta vielä vaikeampaa on löytää pari vuotta vanhoja kirjoja, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin), mutta kyllä niitä helmiäkin löytyy.

Kirjat merkitsevät minulle erittäin paljon, niihin liittyy niin paljon muistoja. Aloitin keräilyn nuorena ja jokaiseen kirjaan liittyy erilainen tarina. Joissakin niistä on erittäin pahoja vaurioita ja niitä käsittelen aina hellästi (kuten kirjoja yleisestikin). Jotkut niistä ovat hieman kärventyneitä ja jotkut taas ovat pitkin luolan lattiaa hyvässä järjestyksessä vaikkei se siltä näyttäisikään. Olen varastoinut murto-osan kirjoistani siihen ihmisasumukseen ja sielläkin ne noudattavat samanlaista järjestystä. Siellä ei vain ole kovinkaan vanhoja kirjoja edes teidän ihmisten mittapuulla ja ne käsittelevät enemmän fantasiaa kuin mitään muuta.

Ne ovat osa minun elämääni, en voisi elää ilman kirjoja. Haalin niitä aina kun voin. Harmillista, että niitä vastaa pitää antaa rahaa, jotta niitä saa. Toki minä saan välillä niitä lahjoituksinakin minä on miellyttävää, mutta aiemmin pystyi vaihtamaan kirjan johonkin muuhun tarpeelliseen. Tiedän, että te olette persoja kullalle, kuten minäkin. Minä en vain luovu kullasta enkä kirjoistani kovin helposti. Te tunnutte päästävän molemmista liian heppoisasti irti, aivan kuin molempia olisi millä mitalla maailmassa. Kummallista.

Silti, jos te tahdotte ilahduttaa minua, antakaa minulle kirja. Niistä on iloa myöhemminkin, ne ovat vanhoja ystäviä. Ja jos hankitte minulle kirjan, kertokaa toki, että mistä te hankitte sen ja miten. Olkoon vaikka kuinka tylsä tarina, kuuntelen sen mielelläni.

Ja taas minä jaarittelen. *hymähtää* Katsellaan taas toistamiseen ja toista asiaa.

Hopeinen kuittaa.